Ruohonleikkauskausi alkaa! — Ruohonleikkauskausi alkaa, oletko valmiina?
Kuva: Emilia Schulman

Kesä ja nurmikonhoitokausi on aivan nurkan takana. Talven lumi- ja jääpeitteen alta on paljastunut ruskeita ja kuivia nurmikoita, sammalta ja kaljuja läiskiä. Ei mikään mairitteleva näky. Aidan toisella puolella naapurin nurmikko on selvästi vihreämpi. Kateus kalvaa mieltä.

Nurmikon hoito ei ole helppo laji. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin ja julkaisu on ollut yksi blogin suosituimpia. Nyt on hyvä aika tarttua aiheeseen uudelleen, sillä nurmikko on kesän kestoteema monessa pihassa ja aiheuttaa harmaita hiuksia omistajilleen. Samalla haluan ottaa itse asiaan toisenlaisen näkökulman kuin aiemmassa kirjoituksessa, sillä nykyisin tiedän enemmän.

Nurmikon kanssa voi tulla vastaan monia ongelmia, mutta lähdetään tällä kertaa liikkeelle sammalesta. Sammal itseasiassa ei nimittäin ole ongelma itsessään, vaan oire. Sen vuoksi sammalen kimppuun käyminen kaikenlaisilla sammalentorjunta-aineilla on yleensä melko tehoton ja lyhytaikainen ratkaisu.

Kasvien maailmassa asiat toimivat niin, että kasvit kasvavat siellä, missä niillä on hyvät kasvuolosuhteet. Jokaisella lajilla on vähän omanlaisensa tarpeet kasvupaikan suhteen ja se, mitä kasveja missäkin kasvaa, kertookin alueen olosuhteista paljon.

Nurmikko koostuu erilaisista heinäkasveista, joilla on tiivis ja melko pinnallinen juuristo. Se ei siis mene järin syvälle maan sisään, vaan muodostaa tiiviin, mattomaisen kerroksen lähelle maanpintaa. Sammalet ovat myös kasveja, mutta heinäkasveihin nähden niillä on yksi merkittävä ero. Sammalilla ei ole juuria, joiden tarvitsisi päästä yhtään minnekään. Sammalelle sillä ei siis ole tuon taivaallista merkitystä, millainen maaperä kasvupaikalla on. Sammal viihtyy siellä, missä on kosteaa ja jokseenkin varjoista.

Sammal voi olla nurmikolla ongelma, mutta se on oire, ei ongelmien syy. — Sammal voi olla nurmikolla ongelma, mutta se ei ole ongelma itsessään, vaan oire. Kuva: Emilia Schulman

Sammalet ovat hyvin alkukantaisia kasveja. Ne olivat ensimmäisten kasvien joukossa, jotka nousivat vedestä maalle. Ne ovat olleet planeetallamme jo ennen dinosauruksia. Ne ovat siis ehtineet näkemään paljon: dinosauruksia, jääkausia, meteoriitteja ja useita erilaisia ilmastonmuutoksia. Kaikkeen tähän sammalet ovat sopeutuneet ja tulevat sopeutumaan jatkossakin tapahtuviin muutoksiin.

Sammalilla on puolellaan myös toinen etu siemeniä muodostaviin kasveihin, kuten heinäkasveihin verrattuna. Sammalet eivät lisäänny siemenestä, vaan sienten tapaan itiöistä. Itiöt ovat äärettömän kevyitä ja lentävät ilmassa pitkienkin matkojen päähän. Tämä mahdollistaa sen, että sammalten itiöitä on lähes koko ajan, lähes joka paikassa. Sopeutuvaisina kasveina ne lähtevät kasvamaan mihin tahansa, mistä ne löytävät sopivan kasvupaikan. Ja siihen sopivaan kasvupaikkaan ei vaadita paljoa. Kasvupaikaksi kelpaa kiven pinta, puun runko, katto - tai nurmikko, jolla ei mene ihan hyvin.

Maan tiivistyminen

Ensimmäinen syy, miksi kauniin nurmikkosi paikalle asettuu kasvamaan sammalta, on yleensä maan liiallinen tiivistyminen. Maa tiivistyy esimerkiksi ihan jo sen vuoksi, että sen päällä kävellään. Tiivistymiseen vaikuttaa myös moni muu asia, jotka tapahtuvat silmiemme ulottumattomissa maan alla.

Nurmi koostuu siis suurimmaksi osaksi heinäkasveista, joilla on hennot, pinnalliset juuret. Näistä muodostuu ohut matto juuri ja juuri maan pinnan alle. Nurmikasvien mattomaiset juuret mahdollistavatkin esimerkiksi siirtonurmen tekemisen. Nurmi voidaan suotuisalta paikalta kuoria näppäränä levynä pois ja asettaa uudelle kasvupaikalle.

Nurmikkopannukakku

Työskentelin aikanaan hautausmaalla. Uurnahautojen kaivamisen yhteydessä nurmikko poistetaan ensin tasaisena pannukakkuna. Hautauksen jälkeen tämä kakku laitetaan kuopan päälle takaisin, alue kasvaa hyvin pian ennalleen ja kaikki jäljet kaivamisesta katoavat pian olemattomiin. Tämä on mahdollista, koska heinäkasvien juuret ovat erittäin matalat. Ja kuten huomaat: tässä matalassa kuopassa ei ole enää yhdenkään kasvin juuria. Syvyyttä kuopalla on tässä kohtaa hädin tuskin 10 cm.

Kaikkien kasvien juuret tarvitsevat kasvaakseen happea ja vahva juuristo on terveen kasvin perusta. Mitä nopeampikasvuisesta kasvista on kyse, sen suurempi on hapen tarve. Nurmikasvit, vaikka ovatkin pieniä, kasvavat paljon ja vaativat kaikkia saatavilla olevia resursseja paljon. Näinollen myös juurten hapentarve on suuri, jotta ne voisivat tukea maanpäällisen osan voimakasta kasvua. Mitä enemmän nurmikkoa leikataan, sen enemmän pienten heinäkasvien pitää pystyä kasvamaan.

Jos maa tiivistyy liikaa ja happi käy vähiin, juuret tukehtuvat ja kuolevat. Hapettomat olosuhteet ovat ihanteellisia bakteereille ja muille mikrobeille, jotka käyvät kuolevien juurten kimppuun alkaen hajottamaan niitä.

Tiivis maa ei myöskään läpäise vettä kovin hyvin. Vesi jää sen pinnalle, eikä pääse syvempiin kerroksiin.

Tässä vaiheessa nurmikasvien juuret ovat kuolleet tai ainakin tekevät kuolemaa ja nyt maan pinnalla on vesikerros, joka ei pääse imeytymään mihinkään. Kuolevat ruohonkorret pysyvät märkinä ja nurmikko on kerrassaan onnettoman näköinen.

Arvaatkin ehkä tässä kohtaa, mille kasveille nämä olosuhteet ovat nyt mitä parhaimmat? Oikein arvattu! Tällainen ympäristö on kuin luotu sammalille. Ruohonkorsien alla ne voivat aloittaa turvalllisesti elämänsä ja alkaa valloittamaan uutta kasvualuetta itselleen. Vähitellen nurmikko jää jalkoihin ja loputkin siitä kuolee.

Jos haluat sammalnurmen, niin voit jatkaa tästä eteenpäin hyvillä mielin. Kastele sammalikkoasi vedellä, jonka sekaan voit lorauttaa tilkan piimää. Sammal viihtyy happamassa, eikä juuri vaadi hoitoa tai leikkausta.

Jos et halua sammalnurmikkoa, voit jatkaa lukemista.

Juuria ja elämää monessa kerroksessa

Nurmikon yksi suuri ongelma on se, että sen juuret ovat niin pinnassa. Niiden muodostama tiivis matto estää yleensä veden pääsyn syvempiin maakerroksiin ja siellä oleva elämä hiipuu vähitellen. Jotta maassa olisi enemmän elämää, tarvittaisiin nurmen joukkoon kasveja, joiden juuret ylettyvät syvempiin maakerroksiin. Yksi tällainen on jokaisen täydellisen omakotitalonurmikon pahin vihollinen: voikukka. Kuulit oikein: voikukka. Nyt kehotan kuitenkin muuttamaan asennetta voikukkia kohtaan. Voikukassa nurmikolla ei itseasiassa ole mitään pahaa, päinvastoin. Voikukan syvä paalujuuri ylettyy moninkertaisesti syvemmälle kuin heinäkasvien. Se nostaa vettä ja ravinteita syvältä maasta lähemmäs pintaan ja tukee näin muidenkin kasvien elämää.

Voikukka voi toki suurilla lehdillään varjostaa muita kasveja ja haitata niiden kasvua, mutta ongelma vähenee, jos nurmikkoa leikataan, kuten nyt nurmikkoja yleensä leikataan. Mitä enemmän voikukkaa leikkaa, sen lyhyemmän kukkavarren se tekee. Lopulta kukka tulee aivan maanpinnan tasoon ja luo nurmikolle aivan ihania keltaisia väripilkkuja.

Voikukka: nurmikon ystävä vai vihollinen? Kuva: Unsplash

Voikukka oli itseasiassa suosittu ja haluttu kasvi varsinkin englantilaisissa puutarhoissa ennen 1900-lukua, jolloin yleinen puutarhaihanne alkoi suosia tasaisen vihreitä nurmikoita, joissa kukilla ei ollut sijaa. Voikukkavihassa nurmikoilla ei siis oikeastaan ole kyse mistään muusta kuin vallalla olevista trendeistä. Tasaisen vihreä nurmikko vaan on ollut muodissa hyvin pitkään.

Englantilaiset itseasiassa veivät voikukkaa myös mukanaan siirtomaihinsa meren toiselle puolelle ja kylvivät sitä nimenomaan nurmikoille tuomaan väriä ja kotoisaa tunnelmaa. Myöhemmin kasvista tuli Amerikassa ongelma ja siellä sitä pidetäänkin monin paikoin haitallisena vieraslajina, vaikka sitä ei ole listattu haitalliseksi muualla kuin Alaskassa ja Oregonissa.

Voikukka on kuitenkin Amerikassa sitä, mitä monii amerikkalainen kasvi (esimerkiksi kanadan-, iso- ja korkeapiiskut) täällä: alkuperäiseen lajistoon kuulumaton ja aiheuttaa haittaa paikallisen luonnon monimuotoisuudelle. Meillä voikukka ei kuitenkaan ole ongelma, sillä sadat erilaiset voikukkalajit kuuluvat Euraasiassa alkuperäisiin luonnonkasveihin, joille on kehittynyt monimuotoiset suhteet muun paikallisen eliöstön kanssa.

Voikukan juuri on kuin poranterä. Se uppoaa tiiviiseenkin maahan tehden sinne käytäviä, jotka lisäävät maan ilmavuutta. Samalla se tekee tärkeää yhteistyötä maaperän hyvien mikrobien kanssa. Kasvit luovuttavat jopa 50% tuottamistaan sokereista takaisin maahan. Tällä tavoin ne käyvät kauppaa maaperän pieneliöiden kanssa, jotka muuntavat maassa olevia ravinteita kasveille saatavaan muotoon. Kasvien ja maaperän mikrobien yhteistyöstä voit lukea lisää tästä lannoitusaiheisesta julkaisusta.

Kun maaperään tulee enemmän mikrobitoimintaa, sinne syntyy enemmän kasvien käytettävissä olevia ravinteita, joka taas vähentää kasvien lannoitustarvetta, sillä nyt ne pystyvät ottamaan itse ravinteita, jotka ovat maaperässä. Maaperän monimuotoisuus lisääntyy ja paikalle saapuu isompiakin maaperäeliöitä, kuten kastematoja, jotka kaivavat käytäviä maahan ja muodostavat sinne isoja, hienoja ilmataskuja, jotka helpottavat kasvien juurten hengittämistä. Kastemato on muutenkin hieno otus: se syö hajonnutta kasviainesta ja kakkaa silkkaa lannoitetta takapäästään.

Jos ajatus voikukkanurmesta ei kuitenkaan houkuttele, voit saavuttaa samoja etuja muillakin kasveilla, joiden juuret ovat heinäkasveja syvemmät. Kylvä nurmikkosi sekaan esimerkiksi valkoapilaa. Sen juuret ovat heinäkasveja syvemmät ja lisäksi apiloiden juurinystyröissä elävät symbioottiset bakteerit sitovat ilmakehän typpeä maahan, joka lisää maan typpipitoisuutta, eli lannoittaa sitä.

Monilajinen nurmikko

Tämän kuvan otin eräästä nurmikosta, joka ensisilmäyksellä saattaa näyttää aivan tavalliselta, joskin sangen hyvinvoivalta nurmikolta. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että tämä on huomattavan monilajinen nurmialue.
Pikaisella muutaman minuutin laskemisella löysin pieneltä alueelta tätä nurmikkoa 17 lajia muita kuin nurmikasveja! **Seitsemäntoista!**
Joukossa oli kaikki pahamaineiset “rikkaruohot”: voikukka, rönsyleinikki, jopa vuohenputki. Mikään näistä ei kuitenkaan heittäydy hankalaksi, kun nurmikkoa leikataan, vaan alue pysyy tasaisen vihreänä. Kesän myötä sinne tosin ilmestyy pieniä, sieviä väripilkkuja, kun voikukat, leinikit, apila, maahumala, nurmitädyke ja ihana herkkä heinätähtimö kukkivat ja tuottavat samalla ravintoa pölyttäjille.

Mitä monilajisempi nurmikkosi on, sen paremmin se voi. Siinä on erilaisia kasveja, joiden juuret kasvavat maan eri kerroksiin nostaen vettä ja ravinteita lähemmäs pintaa, jolloin ne ovat myös heinäkasvien käytettävissä. Niinsanotuista rikkaruohoista ei ole nurmikolla mitään haittaa, jos leikkaat sen säännöllisesti. Leikkaamisessa kuitenkin kannattaa myös pitää järki kädessä. Jos nurmikkoa leikataan liian lyhyeksi ja liian usein, se kuivuu ja palaa tympeän ruskeaksi.

heinätähtimö, Stellaria graminea

maahumala, Glechoma hederacea

puna-apila, Trifolium pratense

Ongelmallinen kalkitus ja maaperän sienet

Yleensä ratkaisuna sammaloituneeseen nurmikkoon tarjotaan kalkitusta. Tätä ehdotin itsekin aiemmassa nurmikkojulkaisussani, mutta tämänkin asian suhteen käännän takkini siinä, missä lannoituksenkin.
Sammal pitää happamasta kasvualustasta ja kalkilla pyritään nostamaan maan pH:ta lähemmäs neutraalia. Jos kuitenkin ongelma on maaperän rakenteessa ja puutteellisessa mikrobitoiminnassa, kalkki ei korjaa asiaa, vaan itseasiassa pahentaa sitä.

Hyödyllisten bakteerien lisäksi kasvit tarvitsevat yhteistyökumppaneikseen sieniä, joiden rihmastoja elinvoimaisessa maaperässä onkin kilometritolkulla. Sienirihmastot ovat usein niin ohuita, että niitä ei voi havaita silmällä. Näillä on kuitenkin merkittävä vaikutus siihen, miten kasvit niiden ympärillä kasvavat. Bakteerien tapaan sienet kykenevät liuottamaan maaperästä sellaisia ravinteita, jotka muuten olisivat kasvien saavuttamattomissa. Näitä ravinteita voi olla sitoutuneena esimerkiksi mineraaliainekseen, eli käytännössä kiviin. Kasvin juuret eivät pysty hyödyntämään niitä silloin, koska ne ovat aivan liian stabiilissa muodossa. Sienillä on kuitenkin kyky liuottaa rihmastojen tuottamilla entsyymeillä ravinteita irti tällaisistakin maaperän osista.

Kasvit ja sienet tekevät yhteistyötä keskenään. — Kasvit tarvitsevat yhteistyökumppaneikseen sieniä. Kuva: Emilia Schulman

Ilmaiseksi ne eivät kuitenkaan kasveja auta, vaan nekin ovat kasvin tuottamien sokerien perässä. Kasvit kuitenkin maksavat mieluusti sienille niiden palveluksista. Näin kumpikin tekee sitä, missä on hyvä: kasvi tuottaa sokereita ja sieni muuntaa maaperän aineksia muotoon, jossa kasvi voi hyödyntää niitä. Tämä yhteistyö hyödyttää kumpaakin osapuolta.

Ravinteiden lisäksi sienirihmastojen välityksellä kulkee kasveille erilaista kemiallista informaatiota siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Onko alueella kuivuutta, tuholaista, kasvitauteja? Näin kasvit voivat varautua yllättäviin tapahtumiin jo ennakkoon.

Maaperäanalyysejä tekevät ammattilaiset ovat kuitenkin havainneet, että kalkitus tappaa maaperän sienirihmastoja erittäin tehokkaasti. Sieni pystyy itse muuntelemaan maaperän happamuutta siellä, missä se kasvaa ja sienirihmaston eri alueilla pH voi olla keskenään hyvin erilainen. Maaperällä ei siis ole vain yhtä pH:ta, vaan se vaihtelee.

Kalkituksella pH saadaan kyllä tasattua, mutta samalla tehdään hallaa sille, miten maaperän ekosysteemi toimii.

Ilmaus

Ensiapuna tiivistyneeseen maahan voidaan käyttää nurmikon ilmausta. Nurmikonilmaaja on ruohonleikkuria muistuttava kone, jolla ajetaan nurmikko läpi. Ilmaajan toinen nimi - pystyleikkuri - kertoo paremmin siitä, mitä se tekee. Siinä missä tavallisen ruohonleikkurin terä liikkuu vaakasuunnassa katkaisten heinäkasvien varret, nurmikonilmaajan terät liikkuvat pystysuunnassa tehden maahan viiltoja. Näiden viiltojen kautta maahan pääsee paremmin ilmaa. Ne myös katkovat heinäkasvien juuria, jolloin vesi pääsee tiiviin maton läpi paremmin maahan.

Juurien katkominen kuulostaa radikaalimmalta toimenpiteeltä kuin se onkaan. Heinäkasvien kohdalla juurien katkaiseminen yleensä stimuloi kasvamista. Se toimii ikään kuin juurten latvomisen tapaan. Kun juuri katkeaa, se alkaa haaroittumaan enemmän ja kasvamaan voimakkaammin.

Nurmikon ilmaaminen on siis hyvä ensiapukeino tiivistyneen ja sammaloituneen nurmikon elävöittämiseen. Kun samalla kiinnittää huomiota siihen, mitä nurmikon alla tapahtuu, voidaan saavuttaa terveempi, elinvoimaisempi ja vihreämpi nurmikko.

Ennaltaehkäise ongelmia

Talven jälkeen lumen alta voi paljastua kurjan näköinen nurmikko — Keväällä lumen ja jään alta voi paljastua kurjan näköinen nurmikko. Kuva: Emilia Schulman

Keväällä lumen ja jään alta paljastuu hyvin usein huonokuntoinen nurmikko. Tähän voi kuitenkin vaikuttaa sillä, mitä nurmelleen tekee syksyllä. Tässä vaiheessa kevättä et voi enää toki muuttaa sitä, mitä teit viime syksynä, mutta kun muistat tämän tulevana syksynä, parannat nurmikkosi vointia seuraavaa kesää varten.

On monta hyvää syytä olla haravoimatta lehtiä syksyllä, mutta yksi niistä on nurmikon hyvinvointi.

Varsinkin viime talvi oli raskas monelle nurmikolle. Vaihtelevat lämpötilat ja vuoron perään sulava ja uudelleen jäätyvä lumi muodostaa usein nurmikon pintaan jääpeitteen, joka on suoraan kiinni nurmikossa. Tällainen tiivis jääkansi muodostaa alleen hapettomat olosuhteet, jotka ovat omiaan vahingoittamaan niin nurmikkoa kuin maaperän elämääkin.

Tiiviin jääkerroksen aiheuttamia ongelmia vähentää merkittävästi se, kun jätät nurmikon syksyllä pitkäksi ja lehdet haravoimatta. Maahan pudonneet lehdet toimivat suojakerroksena nurmikolle, joka jättää helpommin ilmaa jään alle. Lehdet toimivat myös tärkeänä talvehtimispaikkana esimerkiksi leppäkertuille ja kimalaisille, joista on myöhemmin suurta hyötyä niin puutarhallesi kuin koko ympäröivälle ekosysteemillekin.

Laiska puutarhanhoito on siis tässäkin lajissa hyödyksi. Anna haravan siis levätä kaikessa rauhassa kevääseen asti ja haravoi vasta, kun lämpötilat ovat turvallisesti 10°C asteen yläpuolella. Silloin lehtikarikkeen alla talvehtivat hyönteiset ovat kuoriutuneet ja aloittavat uuden kesäkauden työt puutarhassasi.

Haravointi ei ole pakollista keväälläkään. Voit myös ajaa lehtien yli ruohonleikkurilla, jolloin silputtu lehtiaines maatuu nopeammin. Tämä on hyödyksi varsinkin kovien ja hitaasti maatuvien lehtien kuten tammen ja vaahteran lehtien kanssa. Omassa pihassani puhallan lehdet lehtipuhaltimella alueelle, jossa ei kasva ihania pieniä sipulikukkia, kuten idänsinililjaa, krookusta tai helmihyasinttia, ja ajan ne siinä ruohonleikkurilla silpuksi. Silppua voi sitten levitellä varsinkin niille alueille, joissa maa on kuivaa ja kaipaa lisää eloperäistä ainesta. Tämän lisäksi silppua voi käyttää mitä parhaimpana katemateriaalina viljelylaatikoissa ja kukkapenkeissä sekä tärkeänä hiilipitoisena aineksena kompostin seassa.

Ja lopuksi

Jos pihallasi ei ole golfkenttää, et tarvitse sinne myöskään golfnurmea. Kuva: Unsplash

Täydellisiä nurmikoita voi nähdä golfkentillä ja vaikkapa julkisissa puutarhoissa. Jos kuitenkaan kotipihallasi ei ole golfkenttää tai näyttelypuutarhaa, suosittelen miettimään, tarvitseeko siellä olla täydellistä golfnurmeakaan.

Golfnurmen ylläpitäminen on isotöinen homma, johon itseasiassa on olemassa oma puutarhurin ammattitutkintonsa, eli puutarhurien lisäkoulutus, joka on laajuudeltaan yhtä suuri kuin arboristin, floristin tai puistopuutarhurin.

Rennompaa nurmikonhoitoa harjoittamalla voit panostaa jääneen energian vaikkapa kukoistaviin kukkapenkkeihin, syötävien kasvien kasvattamiseen tai perhospuutarhan perustamiseen.

Nurmikko valittiin viime vuonna Suomen Luonto-lehden vuoden turhakkeeksi. Valinnalla pyrittiin Suomen Luonnon mukaan kiinnittämään huomiota pihojen ja puistoalueiden yksipuolisuuteen.

Nurmikon osuus pihoissa ja puistoissa on usein varsin suuri, joten sillä, miten hoidamme näitä alueita, on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle.