Huhtikuun kasviheimo: narsissikasvit (Amaryllidaceae)
Narsissi ‘Apricot swirl’ Kuva: Emilia Schulman
Kevät on puutarhurilla intensiivistä aikaa ja näköjään taas hujahti kuukauden kasviheimon esittely jo lähemmäs kuukauden puoliväliä. Tässä kuussa haluan nostaa parrasvaloihin narsissikasvien laajan heimon.
Huhtikuun kasvisuku ei voisi olla mikään muu, sillä juuri narsissikasvit aloittavat kevään kasvukauden ja kukkaloiston. Narsissikasvit ovat juuri niitä, jotka nousevat ensimmäisenä talven jälkeen maasta, mutta ne ovat läsnä itseasiassa monessa muussakin vuodenkierron tapahtumassa ja juhlassa.
Narsissikasvien heimo ei ole ihan pieni, vaan itseasiassa se on hengästyttävän suuri. Siihen kuuluu useita tuttuja kasveja, joita tapaamme puutarhan lisäksi huonekasveina sekä keittiön leikkuulaudoilla ja olennaisena osana ruuanlaittoa.
Narsissikasveihin kuuluvat varsinaisten narsissien lisäksi lumikellot, ritarinkukat, ruokasipulit, tupsukit, kriinumit, punasarjat eli kliiviat, sinisarjat, neidikit eli nerinet sekä amatsoninliljat, noin muutamia tutuimpia mainitakseni.
Millefolian alkuaikoina myin muun muassa keväisiä kukkaistutuksia pienessä pihamyymälässäni.
Kuva: Emilia Schulman
Narsissikasvit ovat olleet vahvasti läsnä Millefolian alkuaikoina, kun yritin leikkiä kukkakauppiasta. Tein myyntiin muovittomia ja turpeettomia kevätkukkaistutuksia. Olin miettinyt näiden elinkaaren koristekäyttöä pidemmälle ja kaikki istutuksissa käytettävät kasvit olivat sellaisia, jotka voi myöhemmin istuttaa omaan pihaan monivuotisiksi ilahduttajiksi.
Melko nopeasti kuitenkin luovuin kaikesta elävien kasvien myynnistä muutoin kuin tilauksesta, sillä elävien kasvien myynti ilman fyysistä liiketilaa on erittäin haastavaa ja siitä syntyvä hävikki on suurempaa kuin mitä haluan tuottaa. Kestävyys on kuitenkin Millefolian toiminnassa erittäin olennainen arvo ja vaikka istutukset itsessään olivat kestävästi tehty, ei ole kestävää myydä tavaraa, joka ei käy kaupaksi ja päätyy sen vuoksi roskiin.
Nyt näiden kevätkukkaistutusten narsissit ja helmililjat ilahduttavat omassa kukkapenkissäni, josta ne kevät toisensa jälkeen nousevat pintaan.
Puutarhakevään ensimmäiset kukat
Lumikellot nousevat kevääseen hangen läpi. Kuva: Unsplash
Lumikellot nousevat maasta jo ennen kuin lumi sulaa. Netissä kiertää väittämiä siitä, että lumikellot olisivat termogeenisiä, eli pystyisivät tuottamaan lämpöä, jonka avulla ne sulattavat lumen. Tästä kuitenkaan ei ole näyttöä, eikä asiaa ole tutkittu tarkemmin. Se, mitä lumikelloista tiedetään, on että ne tuottavat glyserolia, joka toimii kasvin sisäisenä jäänestoaineena. Lumikellojen lisäksi myös monet talvehtivat selkärangattomat tuottavat glyserolia, joka vaikuttaa siihen, miten jääkiteet muodostuvat. Jäätyvän veden muodostamat terävät kiteet nimittäin rikkovat helposti niin lumikellon, sammakon kuin hyönteisenkin solurakenteen ja voivat aiheuttaa vakavia vaurioita. Glyseroli vaikuttaa veden jäätymiseen siten, että teräviä kiteitä ei muodostu. Se ei siis varsinaisesti estä kasvia jäätymästä, mutta vähentää jäätymisen aiheuttamia vaurioita sekä mahdollistaa sen, että kasvin nestekierto voi lähteä liikkeelle jo huomattavan alhaisissa lämpötiloissa, paljon ennen muita kasveja.
Kirkkaankeltaiset pikkunarsissit kestävät hyvin kylmiä kevätsäitä. Kuva: Unsplash
Lumikelloista ei mene pitkä matka siihen, kun varsinaiset narsissit nostavat päänsä niin puutarhoissa kuin kaupunkien ja puistojen istutuksissakin. Kirkkaankeltaiset pikkunarsissit ovat pakkasenkestävyydessään lähes lumikellon veroisia. Ne eivät hätkähdä päälle satavaa lunta eivätkä kevään vaihtelevaa säätä.
Niin narsissien kuin orvokkien suhteen pätee sama sääntö: mitä pienempi kukka, sen paremmin se kestää kylmää. Alkukeväästä kannattaakin valita mieluummin pienikukkaisia narsisseja ja orvokkeja, sillä ne selviävät pakkasöistäkin.
Kun ilmat lämpenevät vähän ja yöpakkaset ovat ohi, niin isommatkin narsissit alkavat pärjäämään ulkona.
Narsissikasvit keittiössä
Ilmasipuli kasvattaa versojen päihin suuria, syötäviä itusilmuja. Kuva: Emilia Schulman
Narsissikasvien suureen heimoon kuuluvat myös laukat eli Allium -suku, jonka monimuotoiset lajit ilahduttavat suuresti kaltaistani sipulinrakastajaa. Keltasipuli, punasipuli, salottisipuli, ryvässipuli, purjosipuli, ruohosipuli ja niin edelleen! Valinnanvaraa löytyy ja kaikki yhtä herkullisia!
Tänä keväänä kokeiluun on menossa omassa puutarhassa myös perinteinen, monivuotinen kesäpurjo (Allium ampeloprasum). Monivuotisista sipuleista löytyy myös ilmasipuli (Allium cepa Proliferum -ryhmä) josta voi korjata satoa sekä maan alta että päältä.
Jättilaukka on näyttävä ja hyönteisten suosima sipulikukka.
Kuva: Unsplash
Syötävien sipulien lisäksi Allium -suvusta löytyy myös aivan ihania koristekasveja, kuten jättilaukka (Allium giganteum), jonka suuret, violetit pallomaiset kukat ovat monien hyönteisten mieleen. Jättilaukka onkin ehdoton valinta esimerkiksi perhospuutarhaan.
Kaikki muutkin sipulit ovat suuresti hyönteisten mieleen, kunhan niiden antaa kukkia rauhassa. Monesti kuitenkin ruokasipulien sato korjataan ajoissa ennen kukintaa, mutta ehkä jonkin niiden voisi jättää kasvamaan, hyönteisten iloksi ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Sipulien kukat ovat kauniita katsella ja tarjoavat hyvän ruoka-apajan hyönteisille. Sipulit ovat myös kestäviä ja kauniita leikkokukkia, eli käyvät varsin hyvin maljakkoonkin.
Tiesitkö: Mikä sipuli on?
Se osa, jonka sipulista syöt, on sen varresta ja lehdistä muodostunut muutunnaiselin, jonne kasvi varastoi ravinteita. Sen avulla kasvi talvehtii ja lisääntyy suvuttomasti. Tällainen varastoelin mahdollistaa kasvin selviytymisen epäsuotuisissa sääolosuhteissa sekä nopean kasvuunlähdön keväällä heti, kun sää on siihen suotuisa. Siksi sipulikasvit ovatkin aina kevään ensimmäisten kasvuunlähtijöiden ja kukkijoiden joukossa.
Toiset kasvit myös lisääntyvät sipulin avulla kasvattamalla siihen sivuversoja eli niinkutsuttuja sivusipuileita.
Narsissikasvit huonekasveina
Sinisarja (Agapanthus) viihtyy kesät hyvin ulkona. Kuva: Unsplash
Narsissikasveihin kuuluu monia perinteisiä, vanhan ajan huonekasveja, kuten amatsoninliljat, kliiviat, kriinumit, sinisarja ja tupsukki. Näistä varsinaisia sipulikasveja ovat amatsoninliljat, kriinumit ja tupsukit.
Monet näistä ovat nykyisin käyneet harvinaisemmiksi, sillä nämä kasvit sopeutuvat parhaiten hieman viileisiin, vanhoihin taloihin, joissa sisälämpötila vaihtelee vuodenajan mukaan. Lämpötilan muutokset ovatkin merkittävä tekijä kasvien niinkutsutun kukintainduktion muodostumisessa, eli kansankielisesti ilmaistuna siinä, että kasvin kukinta käynnistyy. Tämä tarkoittaa usein sitä, että ennen kukintaa on oltava viileämpi jakso, joka kertoo kasville, että on ollut talvi ja sitä seuraa kevät.
Näiden kasvien kukinta ajoittuukin yleensä nimenomaan keväälle, kuten myös puutarhan narsissikasveilla. Jos kasvatat näitä kasveja jossain muualla kuin vanhassa, viileässä talossa, voit pyrkiä varmistamaan kukinnan pitämällä kasveja kesäkauden ulkona tai esimerkiksi parvekkeella ja jatkamalla ulkoilukautta mahdollisimman pitkään syksyllä, jotta kasvi altistuu viilenevälle säälle. Ilmojen viileneminen ja päivän lyheneminen viestii kasville lähestyvästä talvesta.
Entäs ne amaryllikset?
Aito amaryllis on hennon vaaleanpunainen.
Kuva: Unsplash
Narsissikasvit tunnetaan kevään kukkijoina, mutta entä amaryllis? Sehän kukkii jouluna, eikö?
Amaryllis tunnetaan lähinnä joulun ajan kasvina, mutta niitä kasvatetaan jonkin verran myös huonekasveina ja puutarhoissa. Vaikka jouluun nyt onkin vielä aikaa, niin sallinette sanasen amarylliksistä. Se kasvi nimittäin, joka yleensä amarylliskenä tunnetaan, ei ole amaryllis ensinkään, vaan jaloritarinkukka, Hippeastrum Hortorum -ryhmään kuuluva jalostettu narsissikasvi, josta tunnetaan runsaasti erilaisia näyttäviä lajikkeita.
Aito amaryllis (Amaryllis belladonna) on narsissikasvi sekin, mutta täällä Suomessa kovin heikosti tunnettu.
Sekä jaloritarinkukka että aito amaryllis ovat kevään kukkijoita, mutta kasvien kukinta-aikaa voidaan keinotekoisesti muuttaa tekniikalla, jota kutsutaan hyötämiseksi.
Hyötäminen tarkoittaa kasvin luontaisen vuosirytmin sekoittamista käyttämällä hyväksi lämpötilojen ja valo-olosuhteiden muutoksia. Kun kasvit altistetaan ensin kylmälle ja pimeälle, ne saadaan kukkimaan helposti ennakoitavissa olevaan aikaan kylmän jakson jälkeen.
Hyötämällä saadaan niin jaloritarinkukkia kuin hyasintteja, tulppaaneja ja kielojakin kukkimaan kasvihuoneolosuhteissa juuri haluttuun aikaan. Ennen kukkakauppojen yleistymistä olikin tavallista, että joulukukiksi hyödettiin kodeissa esimerkiksi kieloja ja sinivuokkoja. Kun nämä nostetaan maasta syksyllä ja siirretään esimerkiksi kellaritilaan talvehtimaan, ne voidaan nostaa sieltä ennen joulua sisälle ja saadaan kasvit uskomaan, että talvi meni jo ja nyt on aika kukkia.
Kevään sipulikukkavinkit
Pääsiäiskukat ilahduttavat maahan istutettuina vuodesta toiseen.
Kuva: Emilia Schulman
Älä heitä pääsiäiskukkia kukinnan jälkeen roskiin, vaan istuta ne pihaasi tai vaikkapa läheisen haudalle tuottamaan iloa useiden vuosien ajaksi. Narsissit ovat monivuotisia ja ahkeria kukkijoita.
Mitä kaikkia ruokasipuleita voit kasvattaa kotona? Oletko kokeillut vanhaa ilmasipulia tai monivuotista kesäpurjoa?
Jos jääkaapissa sipulit lähtevät itämään, voit istuttaa ne ruukkuun ja napsia niistä syötäväksi ja vaikka leivän päälle tuoreita versoja.
Jos rusakko meinaa syödä kukat kukkapenkistäsi, voit levittää sinne käytettyä, puu- tai savipohjaista kissanhiekkaa. Petoeläimen haju karkoittaa rusakoiden lisäksi myös muita ei-toivottuja jyrsijöitä. Jos itselläsi ei ole kissaa, voit myös aiheuttaa hämmennystä paikallisissa someryhmissä kyselemällä käytettyä kissanhiekkaa.
Älä katkaise kukinnan jälkeen sipulikukkien lehtiä, vaan anna niiden kuihtua luonnollisesti. Näin ne ehtivät ottamaan lehdistä kaikki ravinteet talteen sipuliin, jotta se jaksaa kasvaa taas ensi vuonna.
Kukinnan jälkeen on kuitenkin järkevää poistaa kehittyvä siemenkota kukista, sillä sen kasvattaminen vie tarpeettoman paljon energiaa.
