Luonnon omat maanpeitekasvit
Tämän blogin ylivoimaisesti luetuin juttu on viime kesänä kirjoittamani julkaisu maanpeitekasveista. Nyt on aika kirjoittaa sille jatko-osa, jossa esittelen muutamia omia suosikkejani luonnonkasveista, jotka sopivat maanpeitekasveiksi sekä kerron, miten kannattaa toimia, jos haluaa luonnonkasveja omaan puutarhaansa maanpeitteeksi - tai vaikka nurmikkoa piristämään.
Maanpeitekasvien hyödyt
Tyhjän tilan keinotekoinen ylläpitäminen puutarhassa on yleensä taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä tyhjä tila ei ole luonnollista, eikä luonnossa ole missään tyhjää tilaa. Kaikkialla, missä kasvit voivat kasvaa, kasvaa kasveja. Ja lähes kaikkiin mahdollisiin paikkoihin löytyy kasvi, joka siinä pystyy kasvamaan. Maanpeitekasvien käyttäminen antaa sinulle paljon vaikutusmahdollisuuksia, mitä kasveja siellä pihassa kasvaa, jolloin rikkaruohojen kanssa taisteluun käytetyt tunnit voi käyttää johonkin kivaan, kuten vaikkapa perhosten ja hyönteisten bongaamiseen.
Kasvien kasvattaminen kerroksittain on luonnosta mallia ottava tapa, jolla saadaan kaikki pinnat peitettyä. Se vähentää ylläpitoon tarvittavaa työmäärää ja monilajisemmat istutukset ovat vastustuskykyisempiä niin taudeille kuin sään ääri-ilmiöillekin. Maanpinnan peittäminen kasveilla tasaa niin lämpötilaa ja kosteuttakin ja tekee kasvien kasvuolosuhteista kaikin puolin paremmat. Monilajiset istutukset lisäävät monimuotoisuutta myös pinnan alle. Kun juuria on monessa kerroksessa, se ylläpitää maan hyvää rakennetta sekä pinnan alla olevaa mikrobielämää, joka tukee kasvien ravinteidenottoa ja yleistä terveyttä.
Luonnonkasveja maanpeitteeksi
Sammaltakin voi käyttää maanpeitekasvina. Kuva: Unsplash
Maanpeitekasvina voi käyttää mitä tahansa, jokseenkin matalaa kasvia, joka leviää maanmyötäiseksi ja muodostaa maata peittävää pintaa. Ja jos haluat, että pihasi ei ole vain piha, vaan monimuotoinen elinympäristö, jossa sinun lisäksesi myös hyönteisillä ja muilla pikkueläimillä on hyvä olla, kannattaa maanpeitekasvien valinnassakin suunnata katse kotimaisiin luonnonkasveihin.
Näistä osa on sellaisia, joita saatetaan muualla surutta kutsua rikkaruohoiksi, mutta rikkaruoho on todellisuudessa vain kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa. Ja kun kyse on sinun puutarhastasi, päätäntävalta on hyvin pitkälti sinulla sen suhteen, mikä kasvi kasvaa oikealla ja mikä väärällä paikalla. Moni luonnonkasvi sopii mitä parhaiten puutarhaan ja koska ne ovat kasvaneet Suomessa aina, ne ovat täydellisen sopeutuneuta ilmastoomme. Ne viihtyvät puutarhassa ihan siinä missä niityillä, tienpientareilla ja joutomaillakin. Se tekee niistä kestäviä ja hyviä kasveja myös puutarhaan, sillä hyvin usein se, mikä viihtyy niityillä ja tienpientareilla, viihtyy erinomaisesti myös puutarhoissa.
Mistä luonnonkasveja saa puutarhaan?
Kun haluat lisätä luonnonkasveja puutarhaasi, keinoja on useita. Voit siirtää kokonaisia kasveja kaivamalla sen yhdestä paikasta ylös ja istuttamalla pihaasi. Tällöin on muistettava, että kokonaisten kasvien ylös kaivaminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, eli saat tehdä sitä ainoastaan omalla pihallasi tai maanomistajan luvalla.
Jos maanomistajan lupa löytyy, voit myös jakaa luonnonkasveja sivuversoista tai rönsyistä.
Luonnonkasvien taimia harvemmin löytyy kaupasta, mutta useiden lajien siemeniä on myynnissä. Parhaat paikat luonnonkasvien siementen ostamiseen ovat Seikkutuote ja Suomen Niittysiemen. Niittysiementen tai luonnonkukkien nimellä saatetaan myydä siemeniä monessa muussakin paikassa, mutta näiden käyttämisessä on hyvä muistaa, että sillä on väliä, minkä maalaisia luonnonkasveja siemenseoksissa on. Jos haluat tukea paikallista luontoa, käytä kotimaista kantaa olevia siemeniä kotimaisista lajeista.
Jos haluat luonnonkasveja, jotka ovat taatusti läheltä olevaa kantaa, voit myös kerätä siemeniä luonnosta itse. Kun siemenet ovat kasvin maanpäällisissä osissa, voit kerätä niitä jokaisenoikeuksien nojalla. Muista kuitenkin jättää keruupaikalle siemeniä, joista kasvi pääsee lisääntymään alkuperäisellä kasvupaikallaan. Hyviin keruutapoihin kuuluu kerätä korkeintaan 1/3 tietyllä alueella kasvavista kasveista ja tätä voi hyvin soveltaa myös siemeniin. Jätä siis yli puolet siemenistä koskematta, jotta kasvi säilyy elinvoimaisena luonnossakin.
Luonnonkukkia voi kylvää myös vaikka näin.
Kuva: Juhani Latoniemi
Miten luonnonkasveja kylvetään?
Luonnossa kasvien siemenet kypsyvät yleensä loppukesällä tai syksyllä, jolloin ne päätyvät maahan joko itsekseen tai tuulen, veden tai eläinten kuljettamana. Sitten tulee talvi ja siemenet jäävät lumen alle odottelemaan seuraavaa kevättä, jolloin ne lähtevät kasvuun.
Suomalaisten luonnonkasvien siemenet tarvitsevat tämän vuoksi yleensä kylmäkäsittelyn eli hienolta nimeltään stratifikaation voidakseen itää. Siemenessä on erityisiä itämisen estäviä mekanismeja, joiden vuoksi se ei lähde kasvuun väärään aikaan vuodesta.
Helpoin tapa hoitaa kylmäkäsittely on noudattaa luonnon omia toimintamalleja. Kylvä luonnonkasvien siemenet syksyllä. Luonto hoitaa kylmäkäsittelyn ja keväällä siemenet saavat sulavasta lumesta juuri sopivasti vettä, jonka turvin lähteä kasvamaan.
Matalia luonnonkasveja aurinkoiseen paikkaan
Nämä kasvit ovat parhaimmillaan aurinkoisilla paikoilla: nurmikolla ja aurinkoisilla istutusalueilla. Ja onpa joukossa yksi, joka pärjää niissäkin paikoissa, missä on aivan liian paahteista millekään muulle.
Valkoapila kestää kuivuutta, tallaamista, leikkaamista ja melkein mitä vain. Kuva: Emilia Schulman
Valkoapila
Aivan loistava jokapaikanhöylä melkein mihin vain. Valkoapila jää kaikista apiloistamme matalimmaksi, eikä yleensä kasva korkeutta kuin kymmenisen senttiä, jonka vuoksi sitä ei tarvitse leikata tai lyhentää, ellei nyt välttämättä halua.
Apila kuuluu hernekasveihin, joilla hieno on yhteinen ominaisuus: ne kykenevät juuristonsa symbioottisten bakteerien avulla sitomaan ilmakehän typpeä maahan. Typpi on kasvien tärkein ravinne, jota tarvitaan terveeseen ja vahvaan lehtikasvuun. Apila siis lannoittaa maata ja parantaa myös muiden kasvien kasvua.
Kylvä apilaa kasvimaalle rivien väleihin, varsinkin jos siellä kasvaa runsaasti ravinteita kaipaavia kasveja kuten perunaa tai tomaatteja. Kylvä apilaa nurmikolle, sillä se parantaa nurmikon terveyttä ja maaperän hyvinvointia. Olen todennut tämän ennenkin, mutta kun työssäni katselen nurmikoita todella paljon, niin olen toistamiseen todennut, että parhaiten voivia nurmikoita yhdistää se, että niillä kaikilla kasvaa apilaa.
Valkoapila kasvaa maata pitkin rönsyillen ja muodostaa kaunista, tasaista pintaa. Halutessasi voit korvata vaikka koko nurmikon valkoapilalla. Se kestää tallaamista ja jos sitä haluaa pitää lyhyempänä kuin mitä se kasvaa, se kestää erinomaisesti myös leikkaamista.
Valkoapila on myös näistä tämän julkaisun kasveista ylivoimaisesti edullisin. Puolen kilon pussi valkoapilan siementä maksaa 10-15€. Sillä saisit kylvettyä 450 neliömetrin tilan täyteen pelkkää valkoapilaa.
Ketohanhikki on kestävä väriläiskä nurmikolle tai muille aurinkoisille paikoille. Kuva: Emilia Schulman
Ketohanhikki (Argentina anserina)
Valkoapilan tavoin myös monivuotinen ketohanhikki sopii mitä parhaiten tuomaan väriä ja monimuotoisuutta nurmikoille ja tarjoamaan ravintoa hyönteisille. Siitä saa myös erinomaisen ja hoitovapaan maanpeitekasvin aurinkoisille paikoille. Se kestää paahdetta, tallaamista ja jopa hanhia. Niin, koko hanhikkien suvun nimi juontaa juurensa siitä, että ketohanhikki oli se kasvi, jota harmaahanhet (Anser) eivät pystyneet nyhtämään kivien koloista, vaan se sai kasvaa rauhassa.
Alkujaan meren rannoilta kotoisin oleva ketohanhikki on sopeutunut hyvin elämään kotipihoilla, joihin se on tuotu kauniiden lehtiensä ja kirkkaankeltaisten kukkiensa vuoksi. Se muodostaa hyvissä olosuhteissa tiiviin, maanmyötäisen kasvuston, joka pysäyttää hyvin ei-toivottujen kasvien kasvua. Se on myös hyvä mesikasvi monille hyönteisille.
Muiden hanhikkien tapaan ketohanhikkikin on myrkytön, joten se sopii erinomaisesti esimerkiksi lapsiperheiden pihoihin.
Ahomansikka sopii oikein hyvin maanpeitteeksi ja se on helppo siirtää. Kuva: Emilia Schulman
Ahomansikka (Fragaria vesca)
Ahomansikka on lapsuudesta tuttu herkku, joka kasvaa monen pihan laitamilla tai pensaiden alla villinä. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että siitä saa ihanteellisen maanpeitekasvin puutarhan muiden istutusten alle tai vaikkapa talon seinustalle.
Ahomansikkaa on helppo siirtää, jos sitä löytyy omalta pihalta tai muulta sellaiselta paikalta, missä siirrolle saa maanomistajan luvan. Ahomansikka lisääntyy muiden mansikoiden tapaan rönsyistä ja niitä on helppo irroitella siirrettäviksi.
Ahomansikka viihtyy parhaiten aurinkoisilla paikoilla, joilla se kukkii ja tuottaa satoa hyvin, mutta se pärjää myös muiden kasvien varjossa, jolloin se tekee vähemmän satoa, mutta toimii kauniina vihreänä maanpeitteenä.
Mansikat tykkäävät ravinteikkaasta maasta, joten parhaiten ahomansikka sopii esimerkiksi kukkapenkkeihin ja muille multaville istutusalueille.
Ajuruoho on kaunis, matala ja kukkiva maanpeitekasvi. Kuva: Emilia Schulman
Kangasajuruoho (Thymys serpyllum) ja muut ajuruohot
Ei ole paikkaa, mihin kangasajuruoho ja kaverit eivät sopisi! Ajuruohot ovat ehdottomia omia suosikkejani, joita usein ehdottelen asiakkaiden pihoihin vähän joka paikkaan, koska ne sopivat joka paikkaan.
Ajuruohoissa on kaikki hyvä samassa paketissa: ne ovat pieniä ja matalia, eivät vaadi hoitoa, kukkivat kauniisti, ovat hyväksi hyönteisille, tuoksuvat hyvälle, ovat myrkyttömiä ja viihtyvät monenlaisissa olosuhteissa. Ajuruohoihin kuuluu myös tuttu mausteyrtti timjami, joka on varsinaiselta oikealta nimeltään tarha-ajuruoho (Thymyus vulgaris). Ruokiin ja juomiin käy sen lisäksi hyvin myös sitruunatimjami (Thymus citriodorus) jolla on sievät keltareunaiset lehdet.
Kangasajuruoho on Suomessa luonnonvarainen ja se on luonnon monimuotoisuuden kannalta se paras vaihtoehto, sillä luonnonvaraiset lajit ovat kehittyneet yhdessä esimerkiksi paikallisten hyönteisten kanssa. Se kestää parhaiten myös Suomen ilmastoa, eikä sen suhteen tarvitse yleensä jännittää, talvehtiiko se vai ei.
Muutkin ajuruohot ovat myös hyönteisten mieleen, joten nekin ovat oikein hyvä valinta pörriäisystävälliseen puutarhaan.
Tämä kuva kukoistavista huopakeltanoista on otettu paahteisen kuivan autotien viereltä. Kuva: Emilia Schulman
Huopakeltano (Pilosella Pilosellina -ryhmä)
Heti alkuun sanottakoon, että huopakeltano ei ole vain yksi kasvilaji, vaan itseasiassa useiden, hyvin samankaltaisten lajien ryhmä, joita voi olla hyvinkin vaikea tunnistaa toisistaan. Siksi niistä puhutaan yhteisesti vain huopakeltano-ryhmänä. Maanpeitekasveiksi ne soveltuvat kuitenkin kaikki.
Siellä, missä kaikki muut kasvit kärventyvät ja kuivuvat kuoliaiksi, huopakeltanot kukoistavat pienin keltaisin kukin, jotka ovat kuin aurinkoja itsekin. Huopakeltanot kasvavat esimerkiksi autoteiden paahteisilla vieruksilla soran seassa, minne talvella kasaantuu paksut lumi- ja jääkerrokset, tiesuolaa ja ties mitä, mitä autoista lentää ja minne kesällä paahtaa armoton ja polttava aurinko.
Huopakeltanot siis kestävät erittäin vaikeitakin olosuhteita. Jos siis kaipaat kasvia, joka pärjää suorassa auringonpaisteessa, hiekassa ja sorassa tai vaikka kasvikatoilla, huopakeltano on oivallinen valinta. Se kestää aurinkoa, mutta myös vaatii sitä. Varjoisella paikalla se ei pärjää.
Hyvin viihtyessään huopakeltano muodostaa kauniin, kasvuston hopeanharmaista, kevyen nukkaisista lehdistään ja kukkii pitkään. Keltaiset kukat tarjoavat mettä myös paahteen uuvuttamille hyönteisille.
Luonnonkasveja maanpeitteeksi puolivarjoon ja varjoon
Varjoisempien paikkojen maanpeitekasvien kanssa kannattaa suunnata katse sinne, missä luonnossa on varjoisaa ja tutkailla, mitä siellä kasvaa. Sieltä löytyy lukuisia aivan ihania maanpeitekasveja, jotka sopivat erinomaisesti puutarhaankin.
Niittyhumala on sopeutuvainen maanpeitekasvi monenlaisiin paikkoihin. Kuva: Emilia Schulman
Niittyhumala (Prunella vulgaris)
Niittyhumalassa ja kangasajuruohossa on samanlaisia ominaisuuksia: matalia, moneen paikkaan sopivia, helppoja, kauniisti violetein kukin kukkivia ja myrkyttömiä kasveja, jotka ovat hyönteisten mieleen. Se kuuluu myös ehdottomasti niihin kasveihin, joita harmillisen monet pitävät “rikkaruohoina”.
Sopeutuvaisena kasvina niittyhumala pärjää ajuruohoja paremmin myös varjoisemmilla ja kosteilla paikoilla, kuten muiden kasvien alla. Se kestää hyvin tallaamista nurmikoilla ja viihtyy jopa tiiviillä savimaalla, eikä pahastu leikkaamisestakaan.
Jos haluat kukkivan nurmikon, sopii niittyhumala hyvin sinne esimerkiksi valkoapilan kaveriksi. Runsaasti kukkiva niittyhumala on varsinkin mesipistiäisten mieleen ja siinä näkeekin lähes aina kimalaisia ja muita pörriäisiä mettä keräämässä.
Pihatähtimöä Hampurin kasvitieteellisessä puutarhassa orvokki-istutusten välikasvina. Kuva: Emilia Schulman
Pihatähtimö (Stellaria media)
Kanojen ja monien muidenkin kotieläinten herkkuruokana sekä sinnikkäänä “rikkaruohona” tunnettu pihatähtimö eli vesiheinä on mitä parhain maanpeitekasvi, jos vain muuttaa hieman käsityksiään siitä. Tämäkin on matala, helppo, myrkytön ja kiva kasvi, joka sopii moneen paikkaan. Pihatähtimö kasvaa usein myös niissä paikoissa, missä muille on liian varjoista: trampoliinien ja rakennusten alla, isojenkin perennojen ja puiden alla sekä kasvihuoneen pyötien alla. Tämä tekeekin siitä ihanteellisen maanpeitekasvin varjoisiin paikkoihin.
Vesiheinänäkin tunnettu pihatähtimö viihtyy varsinkin kosteilla paikoilla ja sen saattaa usein löytääkin esimerkiksi pensaiden alta.
Pihatähtimö ei kasva korkeaksi, mutta jos se alkaa häiritsemään, se on myös helppoa leikata tai repiä alas ja sen voi jättää ravinteikkaaksi ja kosteutta sitovaksi viherkatteeksi maahan.
Sinivuokko (Hepatica nobilis)
Sinivuokko on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Kuva: Emilia Schulman
Metsänpohjien keväinen väriläiskä ja muurahaisten paras kaveri! Ikivihreä sinivuokko sopii erinomaisesti myös maanpeitekasviksi. Sen tummanvihreät, kauniin kiiltävät lehdet pysyvät vihreinä läpi talven ja lumen sulaessa maassa on jo valmiiksi jotain vihreää.
Sinivuokko on kevään ensimmäisiä kukkijoita, joten se tarjoilee ravintoa myös alkukevään hyönteisille.
Muurahaiset ovat tärkeässä roolissa sinivuokon lisääntymisessä. Sen siemenissä on rasvainen elaiosomi -niminen lisäke, joka tarjoaa ravintoa muurahaisille, jonka vuoksi ne hyvin mielellään kuljettavat siemeniä pesäänsä. Siellä sinivuokolla on hyvät mahdollisuudet lähteä kasvuun.
Maanpeitekasvina sinivuokko sopii puolivarjoisiin ja varjoisiin paikkoihin, kuten isompien kasvien aluskasviksi tai rakennusten seinustoille.
Taponlehti on kestävä maanpeitekasvi jopa täysvarjoon. Kuva: Emilia Schulman
Lehtotaponlehti (Asarum europaeum)
Jo aiemmassa maanpeitekasvijulkaisussa esitelty lehtotaponlehti pitää mainita tässäkin, sillä kyseessä on suomalainen luonnonkasvi - tai ainakin hyvin kauan sitten tänne tullut tulokas. Taponlehden täyttä historiaa Suomessa ei tunneta. Sen luontainen esiintymisalue on hyvin pieni, joka saattaisi viitata siihen, että se on aikanaan tuotu rohdoskäyttöön tänne. (Huom! Taponlehden rohdoskäyttöä ei voi missään nimessä enää suositella, sillä kasvi on myrkyllinen.)
Puutarhakasvina taponlehti on kuitenkin hyvin tunnettu ja se onkin yksi parhaita maanpeitekasveja erittäin varjoisiin paikkoihin. Luonnossa se viihtyy jopa pimeissä kuusikoissa, joten puutarhassakin sen voi hyvin laittaa varjoisimpienkin pensaiden alle ja muualle, minne aurinko ei välttämättä paista suoraan ollenkaan.
Taponlehti on hyvin sopeutuvainen kasvi. Vaikka se viihtyy täydessä varjossakin, se ei kavahda aurinkoakaan, vaan kasvaa sielläkin yhtälailla hyvin.
Taponlehden nimikin viittaa jo siihen, että kasvi on myrkyllinen ja tämä kannattaakin ottaa huomioon sitä pihaan istuttaessa. Tosin samaan hengenvetoon on sanottava, että taponlehti ei ole erityisen houkutteleva kasvi kenenkään syötäväksi, sillä kosketeltaessa siitä erittyy erikoinen, hieman tärpättimäinen haju. Eli ei ehkä se ensimmäinen salaattikasvi, jota kukaan puutarhasta maistelisi.
Maahumala - rikkaruoho vai koristeellinen ja kiva maanpeitekasvi? Kuva: Emilia Schulman
Maahumala (Glechoma hederacea)
Maahumala on viheliäisen rikkaruohon maineessa, jota vastaan moni taistelee kovinkin keinoin. Rikkaruoho on kuitenkin vain kasvi, joka kasvaa väärässä paikassa ja on jokaisen itse päätettävissä, onko pihasi väärä vai oikea paikka maahumalalle. Siihen voi valita suhtautua joko rikkaruohona tai erinomaisena ja kestävänä maanpeitekasvina. Itse kallistun vahvasti jälkimmäiseen.
Ikivihreä maahumala viihtyy varjoisillakin paikoilla, kuten puiden ja pensaiden alla, jonne sen hauskasti piparkakkureunaiset ja hyväntuoksuiset lehdet muodostavat kaunista mattomaista pintaa. Se kasvaa rönsyillen maata pitkin jääden hyvin matalaksi.
Alkukeväästä avautuvat kukinnot ovat kevään ensimmäisten pölyttäjien suosiossa. Maahumalasta löytyy useita erilaisia paikallisia värivariaatioita valkoisesta ja vaaleanpunaisesta tavanomaiseen violettiin.
Se sopii hyvin myös kesäkukkaistutusten aluskasviksi, jollaisena sitä käytetäänkin paljon. Amppelista tai kukkaruukusta se kasvaa kauniisti valuen alas.
Maahumalan nimi viittaa niin kukinnon muotoon, joka muistuttaa melko paljon humalan käpymäisiä kukintoja, mutta maahumalaa on myös aikoinaan käytetty oluen mausteena sen aromaattisen maun vuoksi. Eikä mikään estä käyttämästä sitä mausteena ruokiin ja juomiin nykypäivänäkään.
Neuvoja luontoystävälliseen pihaan
Luonnon monimuotoisuutta kotipihalla -miniopas on tarkoitettu sinulle, pihanomistaja, joka haluat kääntää puutarhaasi monimuotoisempaan suuntaan, tukea lähiluontoa ja paikallisia ekosysteemejä pienillä arkielämän teoilla.
12-sivuisessa vihkosessa esitellään kymmenen helposti käyttöön otettavaa keinoa, joilla voit parantaa luonnon monimuotoisuutta omalta pihaltasi käsin sekä syitä siihen, miksi niin kannattaa tehdä.
Tilaa opas itsellesi tai vaikka mökkituliaisiksi Millefolian verkkokaupan kautta hintaan 8€ sisältäen postikulut!
