Mitä ovat vieraslajit ja haitalliset vieraslajit?
Komealupiini lienee tunnetuimpia haitallisista vieraslajeista.
Kuva: Emilia Schulman
Olemme varmasti kaikki kuulleet puhetta vieraslajeista ja monet näistä ovat meille tuttuja: kurtturuusu ja pahamaineiset jättiputki ja lupiini. Nämä kaikki kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin, mutta listalla on monia muitakin, kuten Pohjois-Amerikasta kotoisin olevat isokokoiset piiskut, jotka ovat tuttu näky edelleen monessa puutarhassa, vaikka ne ovat olleet hävitettävien lajien listalla jo yli viisi vuotta.
Monesti kuitenkin jopa ammattilaisilla menevät sekaisin vieraslajit ja haitalliset vieraslajit. Tämän julkaisun tarkoitus on valottaa näiden eroja ja selventää sitä, miten näiden kasvien kanssa pitäisi toimia. Lajien tunnistus ei aina ole ihan selkeää ja jos et ole varma, mitä pihassasi kasvaa, käymme pihan kasvit ja mahdolliset vieraslajit toimintaohjeineen läpi aina Matkalla puutarhan ympäri.
Lähes kaikki puutarhojemme kasvit ovat vieraslajeja. Vieraslajit ovat kasveja, jotka ovat tulleet tänne ihmisen mukana, eivätkä kuulu alkuperäiseen lajistoomme. Tällaisiin kuuluu esimerkiksi lähes joka pihasta löytyvä omenapuu sekä monet muut tutut perennat. Useimmat näistä eivät muodostu ongelmaksi, kun niitä ylläpidetään asianmukaisesti.
Vieraslajit
Sievä pikkutalvio (Vinca minor) on vieraslaji, mutta ei haitallinen vieraslaji.
Kuva: Emilia Schulman
Tehdään nyt alkuun selväksi tämä ero. Meillä on kahdenlaisia vieraslajeja: on vieraslajeja ja haitallisia vieraslajeja. Näistä ainoastaan haitallisten vieraslajien myynti ja kasvatus on kiellettyä.
Vieraslajien (jotka siis eivät ole haitallisten vieraslajien listalla) myynti ja kasvattaminen on sallittua, mutta kasvattajan vastuulla on huolehtia, että laji pysyy omalla tontilla, eikä leviä luontoon. Se, miten helposti vieraslaji leviää luontoon, on lajikohtaista ja tämä on myös ratkaiseva tekijä siinä, milloin laji määritellään haitalliseksi vieraslajiksi.
Vieraslajeja, jotka eivät ole (vielä) haitallisten listalla, ovat esimerkiksi terttuselja, pilvikirsikka, pikkutalvio, suikeroalpi ja tarhaomenapuu. Näiden kanssa on myös alueellisia eroja, miten tiukkoja niihin liittyvät määräykset ovat. Meillä täällä Manner-Suomessa, jossa luonnonvaraista metsäomenapuuta ei kasva, ei tarhaomenapuun kanssa tarvitse olla yhtä tarkkana kuin Ahvenanmaalla ja rannikolla, missä metsäomenapuuta kasvaa, sillä tarhaomenapuu on uhanalaiselle metsäomenapuulle vakava uhka. Nämä kaksi kun risteytyvät keskenään, eikä jälkeläinen sitten enää ole metsäomenapuu. Lue lisää omenapuista tästä julkaisusta.
Haitalliset vieraslajit
Näyttävä kanadanpiisku (Solidago canadensis) on haitallinen vieraslaji.
Kuva: Emilia Schulman
Osa vieraslajeista on sellaisia, jotka leviävät erittäin aggressiivisesti luontoon ja aiheuttavat siellä erityisen paljon haittaa alkuperäislajistollemme esimerkiksi valtaamalla kasvualueita ja vaikuttamalla negatiivisesti hyönteisten lisääntymiseen ja jopa kalojen liikkumiseen. Tällaisia lajeja luokitellaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Nämä saattavat kilpailla erittäin voimakkaasti alkuperäislajistomme kanssa ja muuttaa elinympäristöjä sellaisiksi, että alkuperäisten lajien on vaikeampaa elää siellä.
Monet haitalliset vieraslajit ovat sellaisia jotka on alkujaan markkinoitu kuluttajille erittäin kestävinä ja vastustuskykyisinä kasveina. Sellaisina, jotka pärjäävät lähes missä vain, joihin ei tule tauteja ja joita rikkaruohot eivät haittaa. Monesti nämä näennäisesti hyvät ominaisuudet kääntyvät lopulta ongelmaksi. Kun kasvi pärjää kilpailussa “liian hyvin”, se jyrää alleen herkät luonnonkasvimme.
Kasveja voidaan määritellä haitallisiksi vieraslajeiksi sekä kansallisella että EU-tasolla. Kaikki nämä ovat sellaisia, joiden kasvattaminen, hallussapito ja myynti on kiellettyä ja nämä on poistettava omilta pihoilta sekä julkisilta alueilta. Tutuimpia haitallisia vieraslajeja ovat esimerkiksi lupiini, jättiputki ja kurtturuusu. Elokuusta alkaen myös tämä kuvan viitapihlaja-angervo liittyy joukkoon.
Kaikki haitalliset vieraslajit kansallisella ja EU-listalla sekä ne vieraslajit, joita ei ole (vielä) määritelty haitallisiksi, löytyy vieraslajit.fi -sivustolta.
Vieraslajin ja haitallisen vieraslajin ero
Isotuomipihjala on vieraslaji, joka aiheuttaa haittaa, mutta ei ole määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Kuva: Emilia Schulman
On siis syytä muistaa, että vieraslaji ja haitallinen vieraslaji ovat siis kaksi eri asiaa ja kasvien status saattaa muuttua, kun niitä siirretään vieraslajilistoilta haitallisten vieraslajien listalle. Tällä hetkellä esimerkiksi isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) on sellainen, joka olisi jo haitallisten vieraslajien listalla, ellei laji olisi “puutarha-alalle hyvin merkityksellinen”. Isotuomipihlajaa käytetään erittäin paljon julkisissa istutuksissa ja sitä löytyykin runsain määrin esimerkiksi leikkipuistojen reunoilta ja taloyhtiöiden piha-alueilta. Luontoon karatessaan isotuomipihlaja voi olla haitallinen varsinkin mäntykankaiden ekosysteemeille, erityisesti pohjoisessa Suomessa.
Vieraslajeja tulee Suomeen sekä puutarhakasvien ominaisuudessa, jollaisina esimerkiksi kurtturuusu, jättiputket, lupiini, pohjois-amerikkalaiset piiskut ja tuomipihjalat on maahan tuotu, mutta myös esimerkiksi maa-aineksen seassa. Viime vuosina esimerkiksi kanadankoiransilmä (Erigeron canadensis) ja rusoamerikanhorsma sekä vaalea-amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon ja E. ciliatum) ovat olleet kasvava ongelma, jotka ovat levinneet maassamme jo niin laajalle, että niiden torjunta on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta. Näistä mikään kuitenkaan ei ole Suomessa määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, vaikka näin on tehty naapuri- ja lähimaissamme kuten Ruotsissa, Virossa ja Liettuassa.
Vieraslajiviidakko voikin tuntua puuduttavalta, sillä säädöksiä on paljon ja ne muuttuvat jatkuvasti. Haitallisten vieraslajien kanssa kannattaisikin seurata myös naapurimaiden listoja, sillä joskus toiset maat etenevät näiden kanssa nopeammin ja usein laji, joka on määritelty haitalliseksi naapurimaan jokseenkin samankaltaisessa ympäristössä ja ilmastossa, se on haitallinen myös meillä.
Eikö mitään enää saa kasvattaa?
Lähes kaikki myöhemmin haitallisiksi luokitellut vieraslajit ovat olleet sellaisia, jotka on tuotu puutarhakasveiksi suurin lupauksin: tämä on kasvi, joka kasvaa missä vaan, ei vaadi hoitoa, ei lannoitusta, eivätkä rikkaruohot pärjää sille. Se on vastustuskykyinen kasvitaudeille, tuholaisille ja kestää koviakin sääolosuhteita.
Tällaisiin lupauksiin tulee suhtautua aina suurella varauksella, sillä tällaisilla ominaisuuksilla varustettu kasvi on voittamaton luontoon karatessaan.
Lupiini on kaunis, mutta erittäin haitallinen kasvi.
Kuva: Unsplash
Voimme käyttää lupiinia esimerkkinä tällaisesta kasvista. Lupiini on tuotu Suomeen nimenomaan puutarhakasvina ja onhan se myönnettävä: se on kaunis, kukkii runsaasti ja pärjää ilmastossamme hyvin.
Lupiiniin ei juuri iske tuholaiset. Vaikka luonnonkasvit ympäriltä syödään täyteen reikiä, lupiini ei juuri kelpaa esimerkiksi perhosentoukille. Perhoset ovat erittäin valikoivia ruuassaan ja usein munivat vain tiettyihin kasveihin. Suomessa ole perhosta, joka kelpuuttaisi lupiinin munintapaikakseen ja toukkiensa ravinnonlähteeksi.
Lupiiniin ei iske muut kasvitaudit kuin härmä, joka ei ole erityisen haitallinen sille, vaan lähinnä esteettinen haitta.
Lupiinin voittokulkua parantaa se, että se tuoksuu voimakkaasti ja pölyttäjät rakastavat sitä. Runsaasti kukkiva lupiinialue onkin kesällä täynnä pörriäisiä. Olisi helppoa vetää johtopäätös, että lupiini on mitä parhain pölyttäjäkasvi. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan lupiinilla on synkkä salaisuus: sen kukissa ei ole mettä, vaikka pölyttäjät miten siellä pörräisivät. Hyönteiset käyttävät valtavasti energiaa lupiinin siitepölyn kuljetteluun ilman palkkaa ja tämä näännyttää ne nopeasti. Lisäksi lupiinissa on myrkkyjä, jotka haittaavat esimerkiksi kimalaisten lisääntymistä.
Eikä tässä vielä kaikki: lupiinilla on todettu myös olevan niinkutsuttuja allelopaattisia vaikutuksia, eli se erittää lehdistään ja juuristaan yhdisteitä, jotka hidastavat muiden kasvien siementen itämistä. Tällainen kemiallinen sodankäynti on kasveilla itseasiassa varsin yleistä ja toiset kasvit kehittävät vastustuskyvyn toisten erittämille allelokemikaaleille. Näin ei kuitenkaan ole lupiinin kohdalla, sillä se ei kuulu elkuperäiseen kasvistoomme ja luonnonvaraiset kasvimme eivät ole ehtineet kehittämään vastustuskykyä lupiinin tuottamille kemikaaleille.
Lupiini muuttaa maaperää myös sitomalla typpeä maahan, kuten kaikki muutkin palkokasvit. Tämä muuttaa maaperää runsasravinteisemmaksi, jolloin se ei enää kelpaa elinympäristöksi luonnonvaraisille niittykasveillemme, jotka viihtyisivät ennemmin hyvin köyhässä ja karussa maaperässä.
Moni näistä asioista on kuitenkin paljastunut vasta sen jälkeen, kun lupiini on karannut luontoon ja alkanut aiheuttamaan ongelmia siellä. Vastaavia asioita pajastuu muistakin vieraslajeista. Kanadanpiiskusta, isopiiskusta ja korkeapiiskusta ja niiden vaikutuksista suomalaiseen luontoon voit lukea tästä aiemmasta julkaisusta.
Viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on ollut suosittu kasvi taloyhtiöiden pihoissa, liikenteenjakajissa ja puistoissa sen erinomaisen kestävyyden vuoksi. Kestävyys on myös sen ongelma luontoon levitessä. Sen myynti, kasvattaminen ja hallussapito muuttuu kielletyksi 15.8.2025 alkaen.
Kuva: Emilia Schulman
Miten valita puutarhaan turvallisia kasveja?
Tarkista, mistä kasvi on alkujaan kotoisin. Eurooppalaisia kasveja on yleensä jokseenkin turvallista kasvattaa Euroopassa. Ongelmia aiheuttavat kasvit ovat hyvin usein peräisin toiselta mantereelta, kuten Pohjois-Amerikasta (lupiini, piiskut, tuomipihjalat) tai Aasiasta (jättiputket, jättipalsami), jossa ilmasto on samankaltainen, mutta ekosysteemi ja lajien väliset vuorovaikutussuhteet ovat erilaisia.
Lue tarkkaan, miten kasvia kuvaillaan. Jos kuvailut vaikuttavat liian hyviltä ollakseen totta (kestää mitä vaan, pärjää kilpailussa, on vastustuskykyinen taudeille ja tuholaisille), hälytyskellojen pitäisi soida. Varsinkin, jos kasvi on myös kotoisin muualta kuin Euroopasta.
Jos saman suvun edustajissa on haitallisia vieraslajeja, on suuri riski, että tämäkin laji tulee aiheuttamaan tulevaisuudessa ongelmia, vaikka se ei vielä aiheuttaisi. Esimerkiksi haitallisesta kanadanpiiskusta jalostettua tarhapiiskua ei ole luokiteltu vielä haitalliseksi vieraslajiksi, koska “se ei ehdi tekemään siemeniä Suomen lyhyen kesän aikana”. Ilmastomme kuitenkin on jo lämmennyt noin 2,5 astetta ja jatkaa lämpenemistään. Kesät pitenevät. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että saamme jo satoa yhä pidempää kesää kaipaavista omenalajikkeista. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että pian tarhapiiskukin ehtii tehdä siemenensä Suomen lyhyessä kesässä, jonka jälkeen se leviää luontoon ihan siinä missä kanadanpiiskukin.
Puutarhuri ja haitallinen vieraslaji korkeapiisku.
Kuva: Emilia Schulman
Se, mikä kuulostaa liian hyvältä, on liian hyvää. Puutarha, jossa mikään ei syö kasveja, ei ole osa ekosysteemiä.
Älä koskaan valitse kasveja puutarhaan vain ulkonäön perusteella, vaan selvitä ensin hieman, millaisista kasveista on kyse. Näin voit myös varmistua, että kasvi sopii juuri sinun puutarhaasi. Voit aina myös kysyä neuvoja puutarha-alan ammattilaisilta.
Kun kaipaat apua puutarhan kasvivalintoihin, puutarhassa jo kasvavien kasvien tunnistamiseen tai vaikka matkaopasta taimistolle mukaan valitsemaan parhaat lajit ja terveimmät taimet, Millefolian neuvontapalvelu on apunasi! Teen selvitystyön puolestasi ja saat samalla hyvät vinkit puutarhasi ylläpitoon luonnon monimuotoisuus huomioiden.
Ja jos pihaan on pesiytynyt jo haitallinen vieraslaji, niin autan sinua hankkiutumaan eroon siitä. Vieraslajien hävittäminen ei aina ole ihan helppo temppu (siksi ne on määritelty haitallisiksi) mutta määrätietoisella työllä niistä pääsee kyllä eroon.
Ja miksi tällä on väliä?
Elämme luontokadon aikaa ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajiemme elinalueet käyvät yhä pienemmiksi ja pirstoutuneemmiksi. Kasveilla, eläimillä ja sienillä on monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, jotka ovat hioutuneet vuosituhansien aikana sellaisiksi kuin ne ovat. Luonnossa asiat tapahtuvat paljon hitaammin, jos ihminen ei puutu niihin. Vierasperäisten lajien tuominen luontoomme on asia, jonka seurauksia emme voi ennakoida.
Kun lupiini syrjäyttää kotoisia niittykasvejamme, se ei vaikuta pelkästään kasveihin, vaan myös niistä riippuvaisiin hyönteisiin. Se vaikuttaa maaperään ja sen mikrobiologiseen tasapainoon. Se vaikuttaa hyönteisiä syöviin eläimiin, kuten lintuihin ja linnut vaikuttavat myös esimerkiksi hyttyskantoihin. Mitä vähemmän hyönteisiä syöviä lintuja, sen enemmän hyttysiä. Tapahtumaketjut voivat olla erittäin pitkiä ja arvaamattomia.
Vieraslajien vaikutukset eivät välttämättä näy omassa pihassamme, joten se, että ne eivät aiheuta siellä ongelmia, ei vielä kerro mitään. Esimerkiksi piiskujen siemenet voivat lentää pari kilometriä tuulen mukana. Isotuomipihlajan siemenet matkaavat vielä pidempiä matkoja lintujen mahassa ja päätyvät sitä kautta luontoon. Jättiputken yksittäinen kukinto tuottaa jopa 10 000 siementä, joiden itävyys säilyy jopa parikymmentä vuotta maaperässä ja siemenet voivat siirtyä maaperän mukana minne vain, jos esimerkiksi pihasta kuljetetaan maa-ainesta muualle.
Kaupunkialueilla viheralueista noin 30% on yksityispihoja. Sillä on suuri merkitys, mitä niissä kasvaa. Jos hoidamme niitä siten, että se tukee paikallista lajistoa ja ekosysteemejä, pystymme laajentamaan luonnonvaraisten lajiemme käytössä olevia elinalueita. Pihamme eivät ole pelkästään meidän. Kun annamme myös luonnonvaraisille lajeille sijaa siellä, pystymme vaikuttamaan lähiluontoomme monella sellaisellakin tasolla, mitä emme välttämättä edes näe itse.
Valitessamme hoitaa puutarhaa luontoa tukevin menetelmin, vaikutamme lähiluontoomme positiivisella tavalla ja pystymme hidastamaan luontokatoa tarjoamalla elinympäristöjä kotoisille lajeillemme. Kun lajien tasapaino puutarhassa jäljittelee luontoa, ovat esimerkiksi luonnonvaraiset hyönteisemme apuna puutarhan hoidossa. Ne torjuvat tuholaisia syömällä niitä, ne pölyttävät hedelmäpuita ja marjapensaita varmistaen suuremman sadon. Hyönteiset puutarhassa houkuttelevat sinne lintuja ja linnut syövät myös esimerkiksi niitä hyttysiä, jolloin et tarvitsekaan myrkyllistä Thermacelliä, vaan hommat hoituvat luonnollisemmalla tavalla.
Kun haluat tietää, mitä puutarhassasi kasvaa, on Matka puutarhan ympäri hyvä aloituspiste. Lähde kohti puutarhanhoitoa, joka tukee lähiluontoa ja toimii yhteistyössä ekosysteemien kanssa.
Ja kun haluat sukeltaa vielä syvemmälle ja saada yksityisopastusta puutarhasi hoitoon, olet tervetullut mukaan Kurssille kohti puutarhaa. Se on puutarhakurssi, jonne sinun ei tarvitse lähteä, vaan se tuodaan suotaan pihaasi. Kurssilla ei opetella mitään sellaista, mikä ei hyödytä sinua, vaan paneudutaan täysillä juuri niihin asioihin, mitä haluat oppia ja mitkä ovat sinun pihassasi olennaisia.
