Tammikuun kasvisuku: Mansikat (Fragaria)
Tulen tänä vuonna esittelemään täällä blogissa joka kuukausi kuukauden kasvisuvun. Pyrin valitsemaan tavalla tai toisella ajankohtaisia kasveja, joista kaikista voit oppia jotain uutta. Kasvit saattavat olla tuotantokasveja, luonnonkasveja tai esimerkiksi vieraslajeja. Kaikkien näiden ympärillä tulee olemaan kiinteästi myös kasvien osa ekosysteemeissä ja millä tavalla ne vaikuttava lähiympäristöömme.
Mansikat - Fragaria
Aloitamme kaikille tutulla mansikalla, johon toki tähän aikaan vuodesta useimmilla taitaa olla kosketusta vain jäisenä tai ehkä hillottuna, mutta matkaa tuoreisiin mansikoihin on tammikuussa vielä melkoisesti. Saatatkin ihmetellä, millä tavalla mansikka on valikoitunut ajankohtaiseksi kasviksi nyt. Mutta lupaan, että tämä selviää sinulle tämän postauksen loppuosassa. (Ja jos olet kärsimätön, voit kelata toki sinne jo nyt ja palata sitten lukemaan, että mitä mansikat oikeastaan ovat kasvejaan.)
Mansikoita omasta pihasta. Kuva: Emilia Schulman
Mansikat ovat ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluvia kasveja, joihin kuuluu kaikenkaikkiaan 21 lajia. Suomessa näistä kasvaa luonnossa ahomansikka (Fragaria vesca), jota usein virheellisesti kutsutaan nimellä metsämansikka (liekö johtuu sen vironkielisestä nimestä metsmaasikas), ukkomansikka (Fragaria moschata) sekä pienikokoinen ja uhanalainen karvamansikka (Fragaria viridis).
Ukkomansikka oli alkujaan se laji, jota viljeltiin kotipuutarhoissa. Todennäköisesti tästä on peräisin sanonta “Oma maa mansikka, muu maa mustikka”, sillä mansikkaa kasvoi pihoissa eli “omalla maalla”, kun taas mustikka kasvoi metsissä, eli “muilla mailla”.
Ukkomansikan kasvatukseen liittyy kuitenkin eräs ongelma, joka näkyy kasvin nimessä. Se on kaksikotinen, eli kasviyksilöillä on sukupuolet. On siis hedekasveja eli “ukkoja” ja emikasveja eli “akkoja”. Jotta mansikka tuottaisi hedelmän, sen tulee pölyttyä, eli hyönteisen on kuljetettava siitepölyä hedekukasta emikukkaan. Jotta hedelmistä tulisi suuria, tämä monesti vaatii useita käyntejä molemmissa kukissa.
Jokainen mansikkaa kasvattanut tietää, että mansikka lisääntyy siementen lisäksi myös maata pitkin luikertelevilla rönsyillä. Tämä on niinkutsuttua kasvullista eli suvutonta lisäämistä, jossa kasvi kloonaa itseään ja levittäytyy laajemmalle alueelle. Jostain syystä ukkomansikalla käy usein niin, että hedekasvit (eli ne ukot) valtaavat alaa enemmän ja emikasvit vähitellen katoavat paikalta. Tämä tietenkin johtaa siihen, että vaikka näyttää, että paikalla kasvaa mansikkaa, niin satoa sieltä ei voida korjata. Ukkomansikka ei ole mitenkään harvinainen kasvi Suomessa, mutta satoa se ei juurikaan tuota.
Tämä ongelma on onneksi nykyisin korjattu. Puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) on virginianmansikan (Fragaria virginiana) ja chilenmansikan (Fragaria chiloënsis) risteytys, joka on yksikotinen, eli molemmat sukupuolet löytyvät samasta yksilöstä. Enää ei siis haittaa, että yksi kasviyksilö levittäytyy suurelle alueelle, sillä se kykenee pölyttämään itse itsensä. Jalostuksen myötä myös hedelmistä on paljon villejä serkkujaan saatu suurempia ja mehukkaampia.
Mansikka ei ole marja
Kuva: Unsplash
Mansikkaa puhutellaan usein marjana, mutta se ei todellisuudessa ole sitä. Se osa, minkä syöt mansikasta, on paisunut kukkapohjus. Siihen saatetaan viitata myös epähedelmänä, sillä se ei täytä kovinkaan montaa hedelmän tunnusmerkkiä. Hedelmissä nimittäin on muun muassa siemenet niiden sisäpuolella. Mansikassa ne ovat ulkopuolella.
Itseasiassa mansikan punaisen ja paisuneen kukkapohjuksen pinnalla olevat pilkut ovat kasvin varsinaisia hedelmiä. Näitä kutsutaan pähkylöiksi. Pähkylä on niinkutsuttu kuiva hedelmä, eli oikeastaan siemen, jota ei ole ympäröity esimerkiksi hedemälihalla, vaan sitä peittää vain ohut kuori. Isokokoisia pähkylöitä kutsutaan pähkinöiksi. Pähkylöitä tuottavat mansikoiden lisäksi myös esimerkiksi koivut ja voikukat ja pähkinöitä esimerkiksi tammi ja pähkinäpensas.
Mansikan kasvattaminen
Mansikkaa voi kasvattaa vaikka amppelissa ja siitä löytyy myös punakukkaisia lajikkeita.
Kuva: Emilia Schulman
Kuten jo aiempaa opit, mansikka voi lisääntyä sekä suvuttomasti rönsyistä että suvullisesti siemenistä. Puutarhamansikkaa lisätään yleensä kasvullisesti, sillä tämä on ainoa keino, jolla voidaan varmistaa, että lajikkeet pysyvät sellaisina, millaisiksi ne on jalostettu, sillä suvuton lisääminen on kloonaamista ja tällöin jälkikasvu on geneettisesti täysin samanlaista kuin emokasvi.
Puutarhamansikan lisäksi voit kasvattaa myös niinsanottua “kuukausimansikkaa”, joka on ahomansikasta jalostettu, isompimarjainen muoto. Kuukausimansikkaakin löytyy kesällä puutarhamyymälöiden taimiosastoilta, mutta sitä voi kasvattaa myös siemenestä.
Ja tässä tullaan siihen, miksi valitsin mansikat tammikuun kasviksi. Jos mielit saada kuukausimansikkaa kasvatetuksi siemenestä, sen esikasvatus kannattaa aloittaa erittäin varhain: tammi-helmikuussa.
Kuukausimansikan nimi on monella tapaa harhaanjohtava, sillä siitä saattaa saada virheellisen mielikuvan siitä, että tämä olisi jotenkin nopea kasvattaa. Väitän, että nimi kannattaa tulkita ennemmin niin, että kuukausimansikan esikasvatus on aloitettava ainakin kuukautta aiemmin kuin mikään muu. Siemenet kyllä itävät melko nopeasti, mutta seuraavien lehtien kehitys eli niinkutsuttu taimettuminen vie aikaa huomattavan paljon. Ainakin kuukauden ellei enemmän.
Mansikan siementaimet ovat pitkään erittäin pieniä ja niiden käsittelyssä on oltava hyvin varovainen. Mutta jos olet sitä ihmistyyppiä, joka nauttii pienten asioiden parissa näpertelystä ja haluat aloittaa esikasvatusprojektit ajoissa, on kuukausimansikka hyvä valinta. Sen voit kylvää vaikka heti, etkä silti ole yhtään liian aikaisessa.
Mansikka ja ekologisuus
Mansikka on hyvä valinta puutarhaan, johon haluat lisää pölyttäjiä. Se on monien muiden ruusukasvien tapaan pörriäisten suosiossa ja sen valkoiset kukat houkuttelevat hyönteisiä luokseen. Se onkin tarpeen, sillä ison mansikan kehittyminen vaatii useita pölyttäjävierailuja kukassa.
Mansikkaa viljellään Suomessa runsaasti ja esimerkiksi Suonenjoen kunta on mansikoistaan tunnettu. Mansikan viljelyllä on kuitenkin varjopuolensa. Mansikka on erittäin herkkä tuholaisilla ja kasvitaudeille. Sitä vaivaavat niin homeet, ripsiäiset kuin viruksetkin. Tämän vuoksi mansikalla käytetään varsin paljon torjunta-aineita, jotta sato saadaan turvattua.
Mansikan pehmeään hedelmään nämä aineet kuitenkin imeytyvät helposti, eikä niitä aina saa täysin pestyä pois.
Tämän vuoksi varmin keino saada puhtaita mansikoita onkin kasvattaa niitä itse - tai ostaa luomua. Ehkä annat tänä vuonna mansikoiden itse kasvattamiselle mahdollisuuden?
Aloitetaan esikasvatukset yhdessä!
Kun haluat oppia, mitä kaikkea voit kotonasi kasvattaa sekä ajoittaa esikasvatukset oikein, tule mukaan Kylväen kohti kevättä -työpajoihin, joko paikan päällä Tampereen Tahmelassa tai etänä verkossa.
Ilmoittautuminen työpajoihin on auki!
