Miksi puita leikataan?
Kevään puidenleikkaussesonki käynnistyy helmi-maaliskuun taitteessa, kun puut ovat talviunillaan ja kasvua ei vielä tapahdu. Leikkausaika päättyy siihen, kun puiden silmut alkavat pullistua kasvukauteen valmistautuen. Tällöin niille on hyvä antaa kasvurauha. Puita voidaan leikata muinakin vuodenaikoina ja oikea leikkausajankohta riippuu jonkin verran puulajista. Esimerkiksi luumuja ja kirsikoita ei voi leikata keväällä.
Puhutaan nyt kuitenkin suurimmaksi osaksi omenoista, koska arviolta 95% puupotilaistani on juurikin omenapuita. Omenapuu on kotipihojen yleisimpiä puita ja se, joka niistä kaipaa eniten hoitoa.
Niin, omenapuu nimenomaan kaipaa hoitoa siinä missä vaikkapa pihlajaa tai koivua ei yleensä tarvitse leikata ollenkaan. Omena vaatii leikkausta siksi, että se on jalostettu sellaiseksi. Se kasvaa enemmän kuin mitä se varsinaisesti kestää ja kestävän rakenteen saavuttamiseksi sitä on yleensä aika leikattava.
Olen verrannut tätä siihen, miten lehmät on jalostettu tuotanto edellä sellaisiksi, että ne eivät kestä omaa rakennettaan, vaan niiden utareita tuetaan liiveillä. Sittemmin työskentelin asiakkaalle, joka on tehnyt elämäntyönsä lehmien parissa ja kertoi, ettei utareliivejä käytetä juuri muualla kuin Suomessa ja täälläkin pyritään siihen, ettei niitä tarvitsisi käyttää. Hyvä niin.
Puuhun saadaan leikkaamalla hyvä ja kaunis muoto ja hoidettu puu näyttää hyvältä puutarhassa, mutta leikkaaminen ei ole pelkkää estetiikkaa. Leikkaaminen tekee puusta myös kestävämmän ja satoisamman.
Tarhaomenapuu alkujaan aasialainen puu, jota on jalostettu erittäin paljon, jotta ollaan saavutettu kaikki lukemattomat nykyiset lajikkeet. On pientä, isoa, punaista, vihreää, aikaista, myöhäistä, talviomenaa. On hillo-omenaa, syöntiomenaa, mehuomenaa. Makeaa, hapanta, rouskuvaa, pehmeää ja niin edelleen.
Leikkaamaton omenapuu saattaa revetä.
Kuva: Emillia Schulman
Jalostuksella ollaan saatu aikaan voimakasta kasvua ja runsasta satoa, joka tietenkin hedelmäpuulla on tavoiteltavaa, mutta asialla on kääntöpuolensa. Useimmat omenapuut kasvavat enemmän kuin mitä niiden rakenne kestää. Jalostus onkin tuonut mukanaan tarpeen säännölliselle hoidolle ja sille, että puun rakennetta pidetään yllä leikkaamalla.
Jos omenapuu jätetään hoitamatta, se kasvaa erittäin tiiviiksi ja tuuheaksi. Latvuksen yläosa alkaa varjostamaan alempia oksia ja ne lopulta kuolevat valon puutteeseen. Ja koska puu on jalostettu tuottamaan paljon hedelmiä, voi käydä myös niin, että puu tekee niin suuren sadon, että sen rakenne ei kestä sitä ja siitä repeää joko oksia irti tai pahimmassa tapauksessa koko runko repeää kahtia.
Tällaiset repeämät ovat oiva reitti erilaisille taudinaiheuttajille suoraan puun sisään. Repeämiä ei myöskään voi korjata, vaan ainoa hoitokeino on niiden ennaltaehkäisy, eli säännöllinen, oikein tehty leikkaus.
Puun leikkauksessa tulee ottaa huomioon puun ikä, kasvutapa ja kunto, aiempi leikkaushistoria, oksakulmat ja rakenne. Jokainen puu leikataan suhteessa niiden kuntoon, ikään ja hoitohistoriaan. Tämän vuoksi kannattaa aina ottaa ammattilainen asialle, jos on vähääkään epävarma.
Vertaa maassa olevaa oksamäärää puussa olevaan, ettei tule leikattua liikaa.
Kuva: Juhani Latoniemi / Kurun Luontokuva
Puut elävät hyvin erilaisessa ajassa kuin me ihmiset, eivätkä kestä nopeita muutoksia. Siksi pitkään leikkaamatta ollutta puuta ei voi kerralla leikata kuntoon. Puiden leikkaamisessa on paljon erilaisia sääntöjä, mutta yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että puun lehtimassasta voidaan poistaa kerrallaan maksimissaan 1/3 eikä suinkaan vuosittain näin paljon. Jos leikataan liikaa tai väärin, puu alkaa helposti kasvattamaan heikkolaatuisia, suoraan ylöspäin kasvavia oksia, eli niinkutsuttuja vesivesrsoja. Lue vesiversoista lisää tästä aiemmasta postauksesta. Jos vesiversoja on jo puussa runsaasti, se vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten puuta tulee leikata.
Vesiversojen leikkaaminen on oma taiteenlajinsa. Ei sinänsä vaikeaa, mutta usein hidasta. Ja sitä ei tehdä keväällä, vaan mieluiten kesällä. Kukinnan jälkeen, mutta ennen satoa.
Kohtaan työssäni usein pitkään hoitamatta olleita omenapuita, joiden latvus on erittäin tiivis ja oksat sojottavat tiellä, kasvavat rakennusten katoille ja haittaavat puiden alla liikkumista. Joudun usein tuottamaan asiakkailleni pettymyksiä kertomalla, että puuta ei saada kerralla kuntoon, vaan kyseessä on usean vuoden prosessi.
Leikkaus on tehtävä vaiheittain, jotta puu pysyy mukana siinä, mitä sille tehdään. Leikkaus vaikuttaa puun hormonitoimintaan ja saa usein aikaan voimistunutta kasvua. Kasvit toimivat näin. Leikkaaminen on signaali siitä, että kasvi on menettänyt osan ja sen tilalle tulee kasvattaa lisää. Tässä hommassa pitää säilyttää tasapaino, jotta puun kasvu pysyisi kestävänä ja terveenä. Siksi puuta leikatessa pitää aina ajatella useita vuosia etenpäin ja mielessään miettiä, miten puu jatkaa kasvamistaan leikkaamisen jälkeen.
Minua aikanaan opettanut arboristi kuvaili asiaa niin, että kun puuta leikkaa, pitää mielessään katsoa kuin nopeutettua videota siitä, miten puu seuraavien vuosien aikana kasvaa. Elävästä mielikuvituksesta on siis näissä hommissa runsaasti apua. Puut eivät ole staattisia olentoja. Oikein tehdyllä leikkauksella voidaan ohjailla puuta kasvamaan haluttuun suuntaan.
Jos kyseessä on puu, joka on ollut kauan hoitamatta, sen kanssa aloitetaan suurimpien tulipalojen sammuttamisesta: kevennetään repeämisvaarassa olevia oksia, poistetaan mahdollisesti sellaisia oksia, jotka hankaavat toisiaan, jolloin ne vahingoittavat toistensa kuorta saaden aikaan “haavan”, josta taudinaiheuttajilla on suora pääsy puun nestekiertoon sekä leikataan pahiten tiellä olevia oksia. Samalla tehdään suunnitelmaa siitä, miten ja millaisella aikataululla puun leikkausta jatketaan.
Suosittelen, että pihan täyskasvuiset puut ainakin tarkistettaisiin vähintään joka toinen vuosi ja huolehditaan, että leikkaukset hoidetaan säännöllisesti, niin puu pysyy terveenä ja kauniina kotipihan kruununa ja tuottaa hyvää satoa pitkään. Jos puu on ollut hoitamatta pitkään, sille kannattaa laatia ammattilaisen kanssa hoitosuunnitelma, jonka mukaan edetään, että puu saadaan takaisin ruotiin.
Toisinaan se, että hoitamatta ollutta puuta aletaan jälleen hoitamaan, saattaa johtaa sadon paranemiseen. Kun puulla ei ole enää liian suurta oksataakkaa, se voi käyttää energiaansa paremmin myös sadon tuottamiseen. Leikkaaminen aiheuttaa myös pientä (tai suurempaa, riippuen siitä, miten puu leikataan!) stressiä puulle ja stressi on hyvin monille kasveille olennainen tekijä siinä, miten ne kukkivat ja tuottavat satoa. Stressi on merkki siitä, että elämän jatkuminen ei ole liian varmaa, joilloin lisääntyminen on varmin tapa säilyttää oma perimä. Kasveille tämä tarkoittaa kukkimista ja hedelmien tuottamista.
Hedelmäpuiden leikkaaminen ei siis ole asia, jota tehdään pelkästään esteettisyyden vuoksi, vaan se on puun terveyden ja satoisuuden kannalta olennainen toimenpide, joka pidentää puun elinikää ja parantaa sen turvallisuutta sen ympärillä liikkuville.
Millefolia hoitaa puiden leikkaukset ammattitaidolla ja puuyksilöitä ymmärtäen Tampereella ja koko Pirkanmaalla. Opastan mielelläni myös sinua omien puidesi hoitoon ja oikeanlaisten työvälineiden hankintaan, jos haluat oppia tekemään homman itse.
Lue lisää, ota yhteyttä ja varaa aika!
